Arjen onnistumisia

Arki on lähtenyt hyvin rullailemaan. Viime viikolla oli vielä lisää tutustumista vaihtareihin sekä buddyihin. Koululla oli järjestetty Meet and Greet -tapahtuma, jossa esiteltiin Itävaltaa yleisesti, sekä kaikki vuorollansa meni lavan viereen kuvattavaksi oman buddyn kanssa. Lopuksi nostettiin maljat ja lähdettiin jatkamaan iltaa. Päädyimme hyväksi havaittuun viinitavernaan Müllerniin siemailemaan sturmia ja spritzeriä (täällä kun viiniä plissataan vissyllä tai vedellä).

Salikorttikin tuli vihdoin hankittua. Pääsee veteleen rageja sit salilla pois. Niitä varmaan tässä ehtii syttyyn, kun tarvii sitä opparia alkaa vääntämään. Seminaarissa annettiin tiukka aikataulu eteen, että kai tässä tarvii sitä oppariakin alkaa tosissaan miettimään. Koulu alkoi ihan urakalla tosiaan tiistaina ja lukujärjestys on tammikuun lopulle saakka asti laadittu, niin kokeineen ja esityksineen. Lukujärjestys ei oo mikään älyttömän ihana, sillä muutamalle lauantaille löytyy myös tunteja. Ei auta itku markkinoilla, kaverit. Ei oo ainakaan tekemisen puutetta enää. Viime viikolla sitä tulikin kateltua pari hassua leffaa, mutta nyt tarttee ihan tosissaan alkaa tekemäänkin jotain.

Kuntosalini seuraavat 9kk

Perjantai-rentoo tyttöjen kans, nyyttärit, leffaa, Vain Elämää

Sunnuntai-helppoo Julian kans, leffamerkeissä

Senni ja lasilliset paikallista vinettoo

Päivän kun päivän pelastaa.. Rehellinen hernekeitto!

Täällä on jo niin kylmää keliä, että viimeset aamut on saanu herätä räkänokkana. Kurkkukin oli pahemmin kipeenä aikasemmin, mutta siitä pääsin onneksi yli. Luulin olevani nokkela ja luulin hakevani nokkelana inkivääriä flunssaan. Ajattelimpas, että ompas se iso, mutta kai ne täällä sit on vaan niin isoja. Menen kotiin. Keitän vettä. Alan pilkkoon niin sanottua inkivääriä. Ei kyllä haiskahda sitten lainkaan inkivääriltä. Epäilin vielä, että ehkä hajuaisti on nyt vaan mennyt flunssan myötä. Tyytyväisenä laitan inkiväärit hautumaan kupilliseen vettä... Maistan. Haistan. Googletan. Se o piparjuurta sano! Noh, googletin lisää. Venäjällä kuulemma käyttävät flunssan hoitamiseen. Ei mitään hyvää ollut, mutta kurkku ei ollut ainakaan kipeä enää seuraavana päivänä.

Ekoja ja vikoja kertoja parvekkeella, kuvattu viikko sitten.

Maanantaina oli vielä muuten ihana vapaa, ennenkun koulu alkoi. Heräsin aamulla innoissani päivään, sillä suunnitelmissa oli lähteä Wieniin tyttöjen kanssa. Avaan silmät. Katse kohdistuu suoraan yläpuolelleni kattoon, jossa on joku musta tahra. Ei siinä kai aikaisemmin moista ole ollut. Hieron silmiäni ja katson uudestaan. Pelästyn. Tahra näyttää torakalta. Hieron silmiä uudestaan. Se ei ole torakka. Valtava ötökkä se ainakin on. Karaan ulos huoneesta. Palaan katsomaan, että vieläkö se siellä on. Ei näkynyt enää, ehkä se olikin unta. Meen rauhassa suihkuun. Palattuani suihkusta, ökkömönkiäinen on mun oven yläpuolella katossa. Sydän hakkaa. Mikä ötökkä on torakan kokonen, karvanen ja ainakin tuhat jalkaa? En uskalla mennä edes huoneeseen enää takaisin. Herätän Julian. Oltiin molemmat ihan kileissä, eikä osattu tehä mitään. Soitin kaverin apuun, joka oli lähdössä myös Wieniin. Senni tuli pelastamaan meitä, mutta liian myöhään, Mr. Ötökkä oli hävinnyt. Jätin parvekkeen oven auki päiväksi ja ilmoitin Mr. Ötökälle, että ole hyvä ja poistu.

Lähdettiin tosiaan tapahtuneen jälkeen porukalla Wieniin chillailemaan. Otettiin juna alle ja reilun tunnin päästä oltiinkin jo Wienissä. Seikkailtiin Stephanplatzille ja käytiin aamupalalla. Pyörittiin kaupoissa ja suunnattiin lopuksi vielä MariaHilfer -shoppailukadulle. Ehdittiin kuitenkin kyllästyä shoppailuun ennen kauppojen sulkemisaikaa ja eksyttiin lasilliselle viiniä. Wien on vaan niin ihana kaupunki, etten varmaan koskaan kyllästy siihen. Oon koska vaan valmis Wieniin!

Palattiin kotiin n. klo 22 maissa. Huokasin helpotuksesta, sillä Mr. Ötökkää ei enää näkynyt missään. Oli varmaan ottanut opiksensa ja lähtenyt sinne mistä tulikin. Tyytyväisenä hyppäsin sängylle ja aloin kirjoittelemaan blogipostausta. Aikani siinä olin jo ehtinyt kirjoitella ja loikoilla sängyllä, kunnes Mr. Ötökkä kipittää seinän ja sängyn välistä ylös päin.. ihan mun vierestä. Sydän hakkaa. Mr. Ötökkä pysähtyy. Varmaan tunsi katseen selässänsä. Hetken päästä tunsi kyllä jotain muutakin, sillä liiskasin sen siihen. Olin jo ihan raivoissani, että miten kehtaa tulla pilaamaan mun illankin, kun aamu meni jo ihan pipariksi. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Retkipäivä

Kello soittaa aikasin aamulla, aika nousta ylös ja hypätä suihkuun. Kurkkuun pistää inhottavasti. Laitan veden kiehumaan ja kaivan finrex -pussin laatikon pohjalta. Syön aamiaisen ja juon finrexin. Puen lämpimästi päälle, sillä ulkona näyttäisi olevan vilponen. Vedän lenkkarit jalkaan ja lähden ulos. En lenkille. En salille. Vaan bussiretkelle!

Koulu oli järkännyt meille vaihtareille ohjelmaa lauantaiksi. Päästiin kiertämään bussilla pari kylää Kremsin läheltä - Dürnstein, Melk ja Göttweig. Ensimmäinen pysäkki oli Dürnstein.

Dürnstein sijaitsee Tonavan varrella Wachau-laaksossa, joka on n. 30km pitkä laakso Kremsin ja Melkin välissä. Dürnsteinin kylällä on pitkä historia ja on yksi vierailluimmista matkailukohteista Ala-Itävallassa. Kylän yläpuolella komeili linnan rauniot ja keskellä kylää seisoi luostarikirkko. Kylä oli täynnä elämää pienine viinitavernoineen.

Viivat kuvaavat Tonavan tulvimista vuosien varrella

Dürnstein linnan rauniot näkyy kuvassa keskellä

 Seuraavaksi luvassa oli Melkin luostari. Rakennus muistutti mun mielestä enemmän mahtipontista linnaa, eikä ihme sillä linnaksi se alunperin rakennettiinkin vuonna 980. Noin sata vuotta myöhemmin linna alkoi toimia luostarina. Tarina kuitenkin kertoo, että alkuperäinen linna tuhoutui tulipalossa 1200-luvulla ja nykyiset raaminsa luostari on saanut 1700-luvulla. Muutamia osia luostari on pystynyt säilyttämään jopa 1000 vuoden takaa. Opastettua kierrosta odotellessa pyörähdettiin puutarhassa. Lopulta päästiin kuitenkin luostariin sisälle ja kuultiin historiasta nykypäivään. Oppaana meillä toimi nuori nainen, joka oli itse käynyt koulunsa kyseisessä luostarissa. Luostarissa toimii yhä peruskoulu. Itse kohokohtina pidin marmorisalin kattofreskoja sekä kirjastoa, josta ei valitettavasti saanut ottaa kuvia. Kirjasto oli aivan kun elokuvista. Täynnä kirjoja lattiasta kattoon. Yhteensä kirjoja löytyy yli 100 000 kappaletta ja vanhimmat on painettu jo ennen vuotta 1501. Kirjat ovat vielä käytettävissä, mutta ainoastaan tutkijoille sekä tietenkin munkeille. Kierros päättyi kauniimpaan kirkkoon ikinä. Veti aivan sanattomaksi. Marmoria ja freskoja. Ihan viimesen päälle.

Puutarhaa

Luostari

Arvoesineitä säilytettiin aikamoisen lukon takana

Marmorisalin kattofreskot

Kirkko

Kirkon katto oli koristeltu myös monin yksityiskohdin

Melkin kylä

Siihen oli hyvä päättää kierros Melkissä ja suunnata vielä viimeiseen kohteeseen Stift Göttweigeniin. Siitä kirjoitinkin jo aiemmin, sillä Julian kanssa vierailtiin siellä viikko sitten. Keli oli kuitenkin kehno ja ihmiset väsyneitä, joten tyydyimme ottamaan vain ryhmäkuvan paikan päällä ja palata Kremsiin. 

Hämyiset näkymät Göttweigin luostarilta

Päivä oli täynnä kauniita maisemia ja luostareita!